Päivä Oulujoella

Very nice evening with customers in Oulujoki - river. Just rowing, talking and having fun!

Äkäisen ämmän hiihtoretki, loppuhuipennus

Seuraavana aamuna hiljainen porukka kerääntyi aamiaispöydän ympärille puurokattilasta mökin ukon keittämää ohrapuuroa omille lautasilleen lappamaan. Mustikkasoppaa ja maitoa munien ja ruisleivän kera otettiin ja kahvikin houkutteli mukavalla tuoksullaan. Äkäistä ämmää ei näkynyt pöydässä ja häntä alettiin jo porukoissa haeskelemaan.

Mökin äijä narautti äänekkäästi saunan oven auki ja könysi sisälle saunaan. Äijä löysi äkäisen ämmän saunan lauteilta nukkumassa kumisaappaat jalassa ja pitkän yöpuvun helmat märkinä.  Muori säpsähti alalauteilta kohmeloissaan hereille, pomppasi istumaan ja kumautti otsansa ylempään lauteeseen niin että jymähdys ja sen jälkeinen karjaisu kuului ulos saakka. Retkeläisiä alkoi kerääntyä saunaan ja väkevä muori maata retkotti saunan lattialla taju kankaalla asennossa X. Porukalla muori kannettiin pirttiin, soitettiin yksykskakkoseen ja saatiin ohjeet loukkaantuneen jatkokäsittelyä varten.

Parin tunnin päästä äkäisen mummon taju palasi paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla jumalattomaan päänsärkyyn, mökin äijä ja oma ukkokultansa sängyn vieressä. Ämmä väänsi sedille väkinäisen hymyn ja totesi mielessään: nyt tuntuu meikäläisellä miehiä riittävän ympärillä mutta viinaa en ota enää vähään aikaan, tässä on sen verran hontelo olo. Komea kuppa otsassa kruunasi äkäisen ämmän hiihtoretken.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 3

Äkäistä ämmääkin oli voideltu viinaksilla niin että huone tuntui kiertävän pään ympäri aikamoista vauhtia. Eukko päätti viedä itsensä vielä ulkoilmaan tuulettumaan kun kämpän lämpökin tuntui ahdistavalta hyvin lämmitetyllä parvella. Muori mietti millä saisi tukalan olonsa viilennettyä ja muisti saunareissulta muovisen saunapaljun joka oli täytetty kolealla vedellä. Siitä ja muuripadasta oli itse kukainenkin saanut itsellensä sekoittaa sopivan pesuveden. Muori lähti kumisissa hiihtosappaissa ja yöpuvussaan konkoilemaan kohti saunaa, avasi saunan oven, pyöräytti yökkärin päältään ja istahti sen kummempaa miettimättä lattialla seisovaan korkeareunaiseen viileään kylpyyn. 

Ämmän kumpparit vilahtivat kohti kattoa ja persaus joka oli pieni kuin pennin korppu upposi paljun pohjalle. Viileän veden tulvahdus tuntui kerrassaan mainiolta ja eukko tunsi heti helpotusta oloonsa. Muori istui kaikessa rauhassa saappaan pohjat kattoa kohti ja mietti syntyjä syviä. Aikamoinen hiihtomatka oli kuitenkin ollut kun useampi päivä oltiin jo hiihdetty. Kun ikäneito ajatteli olleensa jo riittävän pitkään paljussa rupesi hän suunnittelemaan paljusta pois pääsyä. Aikansa ähellettyään mummun oli tunnustettava että pois pääsy korkeareunaisesta ämpäristä olikin helpommin sanottu kuin tehty. 

Ämmä kampesi itseänsä sammiosta ja käsivarret lipsahtelivat liukkaissa paljun reunoissa. Paniikki alkoi iskeä äkäiseen ämmään. Takapuoli oli kuin liimattu sankon reunoihin ja selkä kaarella käsivarsiansa viuhtova eukko huomasi olevansa niin kaukana saunan seinistä ettei paljun kaataminenkaan ollut mahdollista. Eukko riepu alkoi kiljua apua. Rantasauna oli kuitenkin sen verran kaukana ettei kukaan kuullut karjuntaa. Muori alkoi hyppyyttää paljua niin että lattia ryskyi. Hetken tempoiltuaan erikoisessa asennossa muorin kapea kylpyamme kaatua rojahti pitkälleen lattialle ja eukko saikin kuin saikin hilattua itsensä pois viheliäisestä vankilastaan. Hetken lattialla makoiltuaan jäseniään oikoen muori tyhjensi saappaan varret kylmästä vedestä, kiskoi yöpaidan päälleen ja istahti saunan lauteille puhaltamaan.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 2

Alamäki alkoi.  Tantta veteli vauhtia repun keikkuessa kovilla harteilla. Ryhmän opas katseli porukan häntäpäässä kuinka keltamusta pipo vilahti tönkyrän taakse. Sen jälkeen lasketteli jo seuraava hiihtoretkeläinen akan tekemää latua ja niin edelleen. Ilta alkoi hämärtää ja kaikilla kummitteli jo kamiinan lämpö kallossa. Tulevan majapaikan keltaiset valot alkoivat välkkyä järven takana. 

Kun lähestyttiin mökkiä, yksinäinen ukko kässäili pihalla tupakki suupielestä roikkuen ja vitsoista kietaistu luuta kävi lumisen kujan laidalta toiselle. Pakkanen alkoi kiristyä.  Rantasaunan piipusta kohosi mukava kiehkura ja retkeläisten mieli alkoi olla melko korkealla. Nyt nopeasti ukon laittamalle murkinalle, pari lasia konjamiinia ja saunaan.

Ukkelin tuvassa olikin lämmintä ja mukavaa. Pappa oli väsännyt mökkinsä sotien jälkeen aikamoiseen korpeen, kuitenkin komealle paikalle Letkujärven rantaan. Järvi puikkelehti nimensä mukaan harjujonojen välissä ja maisema oli kieltämättä näyttävä jokaisena vuodenaikana. Mökin ukon sopassa oli melkoisesti sattumia ja ruokajuomien muuttuessa väkevämmiksi jokaisen lusikallisen arvo alkoi kohota. Se oli maailman parasta porokeittoa monen mielestä. Ukko veisteli vitsiä kolmen kilometrin päästä saapuneelle uteliaalle naapurin äijälle, joka oli tullut ihmettelemään hiihtoretkeläisiä pöydän ääreen. ” Ookko naapuri koskaan syöny omaa poroa? No nyt syöt!” - ja päästi remakan naurun kuivakan juttunsa päälle.

Retkeläisiä vietiin seuraavaksi saunaan. Kun edellisenä iltana olivat naiset päässeet ensimmäisenä saunaan oli nyt miesten aika ensin koittanut. Kylpeminen sujui, pakkasesta otettu vihta läsähteli kuumottavilla kyljillä ja paikat puhtaina hiihtomiehet tulivat puolen tunnin päästä pirttiin jatkamaan jutustelua ja kupin ottoa. Kun seuraavana päivänä oli viimeinen hiihtopäivä ja matkaa edessä ainoastaan kymmenisen kilometriä, oli nyt aika ottaa löysät pois ja nakata loput liemet naamaan mitä oli kullakin repunpohjalla jäljellä.

Oli tullut naisten vuoro nauttia saunan lämmöstä. Tunnelma oli mukava kun lihakset rentoutuivat leppoisissa löylyissä. Eri kokoisia ahtereita istuskeli lauteilla ja mukava puheen sorina kuului saunasta. Mökin ukko hiippaili saunan seinustalla. Ukko avasi pikkuruisen luukun ja sihtasi silmänsä hirren reijästä. Jestas, mikä oli ukkelilla näky kun monenikäisiä ja kokoisia nais-immeisiä istuskeli punaisena kuin kynityt kanat orrellaan saunan lauteilla. Välillä joku raapaisi vettä kiukaalle, tissit heilahtivat ja ukolla tipahti sätkä suupielestä hankeen. Onneksi tuli laitettua uudet öljylamput saunaan. Valaistus riittää, mietti ukko tyytyväisenä, sytytti uuden tupakan ja lähti kävelemään tupaansa, jossa olikin jo ilo ylimmillään. 

Kaikkea oli kaadettu suuhun mitä rinkoista ja ahkioista löytyi. Miehet kertailivat hiihtoretken tapahtumia, uusia suunnitelmia tehtiin ja aiempiakin kokemuksia kertoiltiin. Osa väsyneistä hiihtäjistä kömpi kohta jo pehkuihin ja naisetkin tulivat pikkuhiljaa saunasta. Päivän hiihtomatka rasituksineen, sauna ja soppa olivat tehneet tehtävänsä. Kohta oli tuvassa hiljaista ja mökin ukkokin oli mennyt jo yöpuulle.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 1.

Äkäinen ämmä. 

Oltiin helmikuisella hiihtoretkellä jossain kohti Kuhmosta ylöspäin. Vihaisen oloinen akka painoi hangessa niin että lumi pöllysi ja takana tulevia hirvitti moinen meno tiheässä koivuvitikossa. Heikompia hiihtäjiä ihmetytti miksi ämmällä oli niin kiire vaikka oltiin rauhaisaksi mainitulla hiihtoretkellä oppaan mukana. Kieltämättä osaa porukasta syletti koko touhu. Minkä ihmeen takia tuon pitää hiihtää niin kuin kaikki Kainuun korpipirut olisivat perseen takana valmiina nappaamaan muorin suuhunsa?

  

Akka toisteli mielessään: oon kovasa kunnosa, hyvältä näöttää, hyvältä näöttää... Mummun yllä oli keskihintaista koreteksia ja alla villaista. Pakkasta oli muutamia asteita. Meno pani muorin läähättämään mutta ei siinä mitään kun kukaan ei huomannut. Ja olihan ämmällä kova kunto ikäisekseen. Se oli taas talven kolunnut paikallisen punttisalin nurkkia heilutellen irtopainoja ja käynyt salirääkin jälkeen uikaisemassa avannossa. Sen jälkeen oli ämmä pistänyt vielä pari vuotta vanhemman ukkonsa koville vällyissä ja kiitokseksi kiehauttanut aamusella kunnon pannukahveet kummallekin, oikein voisilmäpullan kera.

Hiihtohommissa muorin suksi luisti paremmin kuin monella parikymmentä vuotta nuoremmalla, kuitenkaan akka ei tehnyt porukassa isoa numeroa itsestään vaan antoi tekojen puhua puolestaan. Tärkeätä muorille oli tulla hyväksytyksi ja jopa ylistetyksi porukoissa missä hän liikkui. Ämmä esiintyi ja kertoi kysyttäessä mielellään meriiteistä joita oli jo kertynyt tähän ikään. Oli avantouinnin mm-kisoja, nuorempana pitkiä souturetkiä siihen aikaan solakan ukkonsa kanssa kaikilla mahdollisilla vesillä. Ei äijä vieläkään mikään läski ollut mutta salaa ryypätessä, akan laahkaistessa aktiviteeteissä, oli muutamia kiloja ukolle päässyt kertymään ja kansantautejakin oli alkanut kasaantua.

Mummun intohimona olivat kuitenkin vuosikausia olleet pitkät hiihtoretket parin kovakuntoisen kaverinsa kanssa Lapissa. Näillä reissuilla oli ämmä karaistunut ja kuten Lapin kairoissa kulkeneet tietävät saattaa keli joskus äityä aikamoiseksi samalla kun niskassa painaa riivattu rinkka tai perässä kyntää betoninen ahkio.

Kun muori nyt antoi ramman kalkattaa nuorempien äimistellessä matalakasvuisen vitikon seassa, takoi hänen kallossaan samalla aikaa elämän ilo ja voittamisen riemu. Taas tuli näytettyä tuossa pirun pitkässä nousussa mistä se kana pissaa! Kyllä ukko on taas ylpeä kun muori pääsisi parin päivän päästä saunassa kertomaan miten kateellisina häntä katselivat nuoremmat etelän vetelät joita oli selkosille houkuteltu hiihtelemään. Muorin itsetuntoa hiveli kun mäen päällä nuo aloittelijat silmät pyöreinä, läähättäen ja posket kuumottaen kehuivat hänen kevyttä sivakointiansa. Kyllä siinä tuli huomattua että muorin visakoivua muistuttava tiukka runko oli täyttä terästä ja näissä hiihtohommissa oltiin oltu ennenkin.  

Hiihtäen hiljaisuuteen

Ystävänpäivän iltana kokoontui Kuivajärven entiselle rajavartioasemalle, Vienan Lomille, kahdeksan hengen joukko valmistautumaan Suomussalmen Samoojien ja Vuoripuro.com:in kolmen päivän hiihtovaellukseen Itärajalta Raatteen tielle. Joukostamme kolme oli nykyisiä suomussalmelaisia ja loput eri tavoin etelästä tulleita hiihdon ja luonnon ystäviä. Ilta sujui sutjakkaasti hiihtokavereihin, välineisiin ja oppaaseen, Vuoripuron Janne Autereeseen tutustuen. Aamun valjettua retkue pääsi matkaan pikkupakkasessa, ja suunta oli Kuivajärven kautta Murhisalon metsiin. Suksi luisti mallikkaasti rajamiesten kelkkaurassa ja saimme heti hienon väläyksen alueen rikkaasta luonnosta, kun muutaman sadan metrin matkalla näkyi sekä näädän, saukon että ahman jäljet. 

Murhisalon hieno metsä ja sen suojelemisen tarina olivat tutustumisen arvoisia. Myös rajavyöhykkeen reunassa kulkeminen toi hiihtämiseen oman, jännittävän tuntunsa. Lounas Kivijärvenkoskilla maistui erittäin hyvälle puolilta päivin, ja uusiutunein voimin jatkoimme päivän toiselle puoliskolle. Murhisalon metsät jäivät taakse ja hiihtelimme Malahvianvaaralle, jossa kävimme katsomassa Partisaanien uhrien muistomerkkiä. Paikalliset tarinat sota-ajan julmuuksista ja aito tapahtumapaikka veti kaikki hiljaiseksi. Historian tuntui vieläkin käsin kosketeltavasti maisemassa ja tilassa. Näit miettien jatkoimme Aittojärven reunoja yöpymispaikkaamme, jossa mökin lämmitys, saunominen ja syöminen veivätkin loppuillan. Raittiin ilman ja hiihdon uuvuttamina joukko hiljenikin pian yöunia vetelemään.

Seuraavan päivän tosikoitos oli muutaman kilometrin umpihankihiihto, jossa testiin pääsivät metsäsukset ja –miehet sekä –naiset. Keskitalven upottava hanki ja suksen pituus eivät kaikilla kohdanneet, ja uurastaa sai ihan tosissaan, vaikka jonon hännillä tulikin. Jokainen sai myös kokeilla kärkihiihtäjän paikkaa, kuka enemmän, kuka vähemmän. Selväksi kävi, että vaikka ”vapaa on vain umpihanki”, umpisen hiihto ole heiveröisten hommaa ja että energiaa kuluu. Odotettuun Raatteen tien itäpäähän rajavartioasemalle päästyämme ilo moninkertaistuikin lounaan myötä. 

Matka jatkui tietä myötäillen jonkin verran umpeen tuiskunneen moottorikelkkauran myötä, joten helpotusta ei ollut luvassa. Raatteen tien tapahtumia tuli kerrattua juoksuhautojen kohdalla, mutta raskas hiihto vaati veronsa ja ajatuksissa oli enemmän saunominen ja syöminen. Raatteen Petobongauskeskuksen mökkiin saapuessamme oli jo pimeää, mutta juokseva vesi, sähkölämmitys ja puusauna saivat paikan tuntumaan paratiisilta. Ilta sujuikin tutulla kaavalla lisättynä kipeiden lihaksien venyttelyllä. Hyvän olon tunne oli sanoinkuvaamaton ja muistutti taas siitä, mitkä ovatkaan ne tärkeimmät asiat ihmiselossa, ja miten hulluja asioita murehdimme arkielämässä.

Kakkospäivän tiukan hiihdon jälkeen viimeinen päivä otettiinkin palauttavana harjoituksena ja lähdimme matkaan vain päivärepuin. Hiihto oli taas ilahduttavaa ja sujuvaa, ja maisemat varsinkin alussa upeat. Tykkylumen peittämät kuuset ja kaarelle notkahtaneet sorjat koivut vartioivat matkaamme, ja kukin tuntui hiihtelevän omissa ajatuksissaan, metsän hiljaisuutta ja suksien suhinaa kuunnellen. Tätä hiljaisuutta ei etelässä ole edes ostettavissa. Ilman taakkaa matka sujui nopeasti ja puolilta päivin pääsimme perille Raatteen Porttiin, jossa makoisa lihakeitto ja talvisotamuseo Raatteen tien tarinoineen odottivat. Näyttely on varsin koskettava, varsinkin kun on juuri hiihdellyt läpi samojen maisemien. Käynti Talvisodan uhrien muistomerkillä päätti vaelluksen ja oli sopiva lopetus historiallisissa maisemissa kulkeneelle reissulle. Matkaa kertyi yhteensä kuutisenkymmentä kilometriä, kokemuksia ja elämyksiä sitäkin enemmän.

Kirjoittanut Tiia Kiiski

Tutkimusmatka: Culture and trekking in Kamtšatka, Russia 25.6 - 9.7.2013

Kamchatka (Kamtsatka) löydettiin 300 vuotta sitten, mutta sekä Venäjällä että erityisesti lännessä ihmisillä on edelleen vain vähän tietoa tästä eksoottisesta paikasta. Kamchatka oli suljettu matkailijoilta 1990-luvulle saakka. Nyt meillä on mahdollisuus päästä näkemään osa salaperäistä Kamchatkaa, jossa sijaitsee kahdeksas Maailman Ihmeistä – Geysir-laakso, sekä tulivuoria, koskematonta luontoa, villieläimiä ja virtaavia jokia, jotka kuhisevat kaloja.

Kamchatka on mitä erinomaisin paikka ekoturismille. Viisi alueista on UNESCO:n maailmanperintölistoilla. Alueella on 29 toimivaa ja 150 sammunutta tulivuorta, 247 mineraalilähdettä, joista 160 on kuumia lähteitä, 37 villieläinlajia ja lukematon määrä erilaisia lintuja. Meressä uivat mursut, hylkeet, merikarhut eli turkishylkeet ja merisaukot. Rantavesissä voi nähdä kisailevia delfiinejä ja maitovalaita, ja Kamchatkan rantaviivaa pitkin  lipuvat myös mahtavat jättiläisvalaat.

"Karhukanta Kamtsatkan niemimaalla on tiheimpiä maailmassa. Siellä on laskettu olevan 300 karhua tuhatta neliökilometriä kohden, kun Yellowstonen kansallispuistossa Yhdysvalloissa luku on 28 ja Suomessa 1,5." (Seppo Lampila Matka Opas lehti "Kalassa karhun apajilla" 4/2007.)

Kamchatka on herättänyt avautumisensa jälkeen jatkuvaa kiinnostusta sekä tutkijoiden että matkailijoiden keskuudessa. Kamchatka on kuin magneetti, joka on aina vetänyt ihmisiä puoleensa, vaikka matka sinne on aiemmin kestänyt pitkään ja ollut erityisen haasteellinen. Vaikeuksista huolimatta ihmiset ovat halunneet nähdä tätä salaperäistä maailmaa omin silmin. Nyt matkustaminen Kamchatkalle on aiempaa helpompaa ja jokaisella on mahdollisuus lähteä omalle tutkimusmatkalleen etsimään uutta maailmaa – maata, joka yllättää vierailijan jokaisena vuodenaikana!

Juri´s Travel ja Vuoripuro.com järjestävät ainutlaatuisen matkan Kamchatkalle 25.6 - 9.7.2013. Mukana on paikallinen opas. Matkaa taitetaan kävellen, autolla, veneellä ja kumilautalla. Lisätietoja: vuoripuro@gmail.com