Hiihtovaellus koiran kanssa Ruotsin Lapissa

Matka taittui ja juttu lensi niinkin hyvin että Kalixin kohdalla peltipolliisi räpsäytti kuvan iloisista matkailijoista. Muistaakseni juuri siinä kohdassa oli tiekartta levitettynä melkein koko tuulilasin leveydeltä nenän eteen! Kirjoittaessani tätä, vielä odotellaan Ruotsin valtion yhteydenottoa asiasta. Napapiirillä pysähdyimme ja otimme pakolliset valokuvat, käytimme koiraa asioilla ja tutustuimme lappilaiseen kotaan paikallisen ravitsemusliikkeen pihalla.

Pian oltiin jo Jällivaarassa siinä puolen päivän maissa. Tarkoitus oli käydä kaikessa rauhassa lounaalla ennen kuin bussi tulisi, samalla porista rauhassa ja rentoutua pitkän ajomatkan jälkeen. Niin siinä kuitenkin kävi että kun aloimme purkamaan tavaraa autosta rinkkoihin ja kasseihin joita oltiin kiinnittämässä pulkkiin, aikaa vierähtikin taas niin että ehdimme juuri ja juuri käydä puraisemassa hätäiset purilaiset läheisen Sibyllan luukulla!

Lastasimme pulkat ja rinkat, sukset ja sauvat bussiin ja hyppäsimme kyytiin. Yritin tarjota naiskuskille rahaa kuljetusta vastaan mutta hän kieltäytyi ystävällisesti tässä vaiheessa. Bussi kulki mainiosti Ritsemin suuntaan ja maisema alkoi näyttää tutun dramaattiselta korkeine vuorenhuippuineen ja suurine järvineen. Pena - koira istuskeli mukavasti peräpenkissä ja katseli kieli pitkällä vuoristoisia maisemia.

Parin tunnin matkustamisen jälkeen tulimme Kebnatsin pysäkille. Tässä vaiheessa aloin jo kaivaa kuvetta ja Visakorttia esille maksaminen mielessä. Rouva Kuljettaja ilmoittikin yllättäen että hänellä oli jäänyt maksupääte hallille joten maksua ei tällä kertaa oteta laisinkaan. No, sehän passasi meille ja hetken päästä olimmekin jo sukset jalassa, tavarat pakattuna ja matkalla kohti järven rantaa ja Saltoluoktan tunturiasemaa.

Saavuttuamme kävimme ilmoittautumassa ja samalla varasimme paikan illalliselle joka oli valmiina ihan piakkoin. Majoituimme mukavasti keskenämme vanhalle puolelle johon koiratkin oli sallittua majoittaa. Sitten illallisen jälkeen alkoi italialaisasiakkaan suostuttelu saunaan. Tämä olikin yllättävän helppoa ja kohta siellä istuttiinkin ihmettelemässä saunan lauteilla. Saunottiin Saltoluoktan uudistetussa saunassa ruotsalaisten shortsimiesten kanssa, heiteltiin löylyä pikkuruisella kauhalla ja puhdistauduttiin viileässä suihkussa ennen kaivattuja unia. Yöllä oli kova myrsky, onneksi minulla oli korvatulpat mukana, koska mökin lieden päällä oleva räppänä piti melkoista läpätystä koko yön ajan. Unet maistuivat ja aamulla herättiin ensimmäiseen vaelluspäivään melkeinpä hyvin levänneinä.

Saltoluokta - Kvikkjokk - hiihtovaelluksella koiran kanssa

Pakkauspäivä oli jälleen yhtä yllätyksellinen kuin aina. Mitä sitä...ottaisko tuota ja tätä vaikka sama pakkaaminen on ollut edessä ja takana jo monituisia kertoja. Talvivaellukselle ja Ruotsin Lappiin suuntautuvat hiihtoretket tuppaavat aina olemaan hieman riskaabeleita säiden puolesta joten keskittymistä se pakkaaminen vaatii. Varsinkin ruokapuoli kiinnosti aikaisempaa enemmän kun matkassa oli myös maksava asiakas. Tällä kertaa Pena - husky oli lähdössä mukaan joten siltäkin puolelta toiveita ruuan suhteen olin aistivinani. Mahdollisuus joutua yöpymään teltassa pakkasessa ja tuulen tuivertaessa on tietysti otettava huomioon ja tämä lisää tavaran määrää. Lähtökohtana oli kuitenkin majoitus tunturiasemilla ja hyvin varustetuissa mökeissä, joita Kungsledenillä on tasaisin välimatkoin.

Ahkioita olin tehnyt aiemmin viikolla itselleni ja italialaiselle asiakkaalleni, joka aikoi itseni tapaan kantaa osan tavaroita pikkurinkassa selässä ja vetää osan tarvikkeista myös ahkiossa. Tähän tarkoitukseen olin ostanut metallijalaksilla varustettuja pulkkia ja liitänyt niihin alumiiniaisat, joiden sisällä kulki muovipäällystetty teräsvaijeri. Tällaista yhdistelmää olin koittanut koirallekin ja se toimi oikein hyvin kunhan vauhtiin päästiin. Kiinnitys valjaisiin toimisi kiipeilyynkin tarkoitetuilla sulkurenkailla.

Penan ruokia tuli suunniteltua ainakin yhtä paljon kuin omiani ja asiakkaan ruokia. Ajattelin kuitenkin loppujen lopuksi niin että pääosan koiran eväistä muodostaa painoltaan sopiva kuivaruoka, HauHau Championin Extra Energy. Lisäksi otin mukaan JahtiVahtilta saamaani tiukkaa liharuokaseosta, HauHaun maalaisherkkuja ja Training bareja välipaloiksi. Koiran niveliä olin voidellut parina viime viikkoina ennen lähtöä JahtiVahtin omegaöljyllä. Ja jotta jalka nousisi mahdollisimman mukavalla mielellä ja vatsakin pelaa kuin koti-Suomessa, niin Mushin Barf Vaisto-sarjan sika-kana-lammas -ateriaa ja rasvaisempia pakasteita otin mukaan myös. Osan välipaloista ja juomansa saisi pitkäjalkainen karvakamu kantaa ihan itse selässään!

Sain sunnuntai iltana tavarat pakattua ja lähdimme ajelemaan kohti Oulua josta aamulla otettaisiin asiakas kyytiin. Räntäsateinen matka taittui pikkuhiljaa ja Oulussa yövyimme vanhempieni luona. Illalla saatiin vielä kuulla että Davide oli päässyt Oulunsaloon, joten oli helppo alkaa mieli rauhallisena ja vatsat täynnä levolle.

Aamulla meitä odottelikin jo seitsemän aikaa urheilullisen oloinen kaveri Omppuhotellin edessä ja nosteli reippaasti tavaroita autoon. Samalla Pena tutustui uuteen retkikaveriin mielenkiinnolla ja hyväksyi herran, kuten aina, joukkoon tummaan. Tästä alkoi yhteinen retkemme ensin henkilöautolla kohti Gällivarea ja siitä sitten bussilla Kebnatsia ja Saltoluoktaa kohti.

Polkupyöräretki Venäjän rajalla

Opastettu polkupyöräretki Itärajalla on hieno tapa tutustua suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin. Reitti vie pyöräilijät metsäautoteitä ja välillä asfalttiakin pitkin, Taigametsien läpi, erämaajärvien rannoille ja pikkuruisille kylänraiteille.

Ympäröivä villi luonto vesistöineen, suomen raikas kesä, kylien kulttuurikohteet ja rajaseudun ihmisten lämmin vieraanvaraisuus ovat Itärajan retken ehdottomia elämyksiä jotka eivät unohdu milloinkaan. Rajavyöhykkeen tuntumassa Kuhmosta Suomussalmelle kulkevan reitin päivämatkat ovat alle 50 km / päivä, joten hyväkuntoiset pyöräilijät pystyvät reitin polkemaan helposti.

Matkatavarat kuljetetaan huoltoautolla seuraavaan yöpymispaikkaan joten päivämatkat taittuvat mukavasti kevyillä varusteilla. Majoituspaikat vaihtelevat järvenrantamökeistä pikkukaupunkien hotelleihin. Kaikissa kohteissa sinua palvellaan ystävällisesti ja henkilökohtaisesti.

Matkan aikana taukoja pidetään luonnonkauniilla paikoilla, kuvataan luontokohteita ja nautitaan välipaloja. Retken aikana pääset tutustumaan itäsuomalaiseen ruokakulttuuriin ja maistelemaan avotulella kypsennettyjä puhtaasta luonnosta saatavia herkkuja.

Retki järjestetään useampaan otteeseen: Saatavilla: 22.6. - 30.6., 13.7.–21.7., 3.-11.8., 17.- 25.8.2014

Lue lisää: http://www.vuoripuro.com/product/675/polkupyoraretki-venajan-rajalla

Päivä Oulujoella

Very nice evening with customers in Oulujoki - river. Just rowing, talking and having fun!

Äkäisen ämmän hiihtoretki, loppuhuipennus

Seuraavana aamuna hiljainen porukka kerääntyi aamiaispöydän ympärille puurokattilasta mökin ukon keittämää ohrapuuroa omille lautasilleen lappamaan. Mustikkasoppaa ja maitoa munien ja ruisleivän kera otettiin ja kahvikin houkutteli mukavalla tuoksullaan. Äkäistä ämmää ei näkynyt pöydässä ja häntä alettiin jo porukoissa haeskelemaan.

Mökin äijä narautti äänekkäästi saunan oven auki ja könysi sisälle saunaan. Äijä löysi äkäisen ämmän saunan lauteilta nukkumassa kumisaappaat jalassa ja pitkän yöpuvun helmat märkinä.  Muori säpsähti alalauteilta kohmeloissaan hereille, pomppasi istumaan ja kumautti otsansa ylempään lauteeseen niin että jymähdys ja sen jälkeinen karjaisu kuului ulos saakka. Retkeläisiä alkoi kerääntyä saunaan ja väkevä muori maata retkotti saunan lattialla taju kankaalla asennossa X. Porukalla muori kannettiin pirttiin, soitettiin yksykskakkoseen ja saatiin ohjeet loukkaantuneen jatkokäsittelyä varten.

Parin tunnin päästä äkäisen mummon taju palasi paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla jumalattomaan päänsärkyyn, mökin äijä ja oma ukkokultansa sängyn vieressä. Ämmä väänsi sedille väkinäisen hymyn ja totesi mielessään: nyt tuntuu meikäläisellä miehiä riittävän ympärillä mutta viinaa en ota enää vähään aikaan, tässä on sen verran hontelo olo. Komea kuppa otsassa kruunasi äkäisen ämmän hiihtoretken.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 3

Äkäistä ämmääkin oli voideltu viinaksilla niin että huone tuntui kiertävän pään ympäri aikamoista vauhtia. Eukko päätti viedä itsensä vielä ulkoilmaan tuulettumaan kun kämpän lämpökin tuntui ahdistavalta hyvin lämmitetyllä parvella. Muori mietti millä saisi tukalan olonsa viilennettyä ja muisti saunareissulta muovisen saunapaljun joka oli täytetty kolealla vedellä. Siitä ja muuripadasta oli itse kukainenkin saanut itsellensä sekoittaa sopivan pesuveden. Muori lähti kumisissa hiihtosappaissa ja yöpuvussaan konkoilemaan kohti saunaa, avasi saunan oven, pyöräytti yökkärin päältään ja istahti sen kummempaa miettimättä lattialla seisovaan korkeareunaiseen viileään kylpyyn. 

Ämmän kumpparit vilahtivat kohti kattoa ja persaus joka oli pieni kuin pennin korppu upposi paljun pohjalle. Viileän veden tulvahdus tuntui kerrassaan mainiolta ja eukko tunsi heti helpotusta oloonsa. Muori istui kaikessa rauhassa saappaan pohjat kattoa kohti ja mietti syntyjä syviä. Aikamoinen hiihtomatka oli kuitenkin ollut kun useampi päivä oltiin jo hiihdetty. Kun ikäneito ajatteli olleensa jo riittävän pitkään paljussa rupesi hän suunnittelemaan paljusta pois pääsyä. Aikansa ähellettyään mummun oli tunnustettava että pois pääsy korkeareunaisesta ämpäristä olikin helpommin sanottu kuin tehty. 

Ämmä kampesi itseänsä sammiosta ja käsivarret lipsahtelivat liukkaissa paljun reunoissa. Paniikki alkoi iskeä äkäiseen ämmään. Takapuoli oli kuin liimattu sankon reunoihin ja selkä kaarella käsivarsiansa viuhtova eukko huomasi olevansa niin kaukana saunan seinistä ettei paljun kaataminenkaan ollut mahdollista. Eukko riepu alkoi kiljua apua. Rantasauna oli kuitenkin sen verran kaukana ettei kukaan kuullut karjuntaa. Muori alkoi hyppyyttää paljua niin että lattia ryskyi. Hetken tempoiltuaan erikoisessa asennossa muorin kapea kylpyamme kaatua rojahti pitkälleen lattialle ja eukko saikin kuin saikin hilattua itsensä pois viheliäisestä vankilastaan. Hetken lattialla makoiltuaan jäseniään oikoen muori tyhjensi saappaan varret kylmästä vedestä, kiskoi yöpaidan päälleen ja istahti saunan lauteille puhaltamaan.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 2

Alamäki alkoi.  Tantta veteli vauhtia repun keikkuessa kovilla harteilla. Ryhmän opas katseli porukan häntäpäässä kuinka keltamusta pipo vilahti tönkyrän taakse. Sen jälkeen lasketteli jo seuraava hiihtoretkeläinen akan tekemää latua ja niin edelleen. Ilta alkoi hämärtää ja kaikilla kummitteli jo kamiinan lämpö kallossa. Tulevan majapaikan keltaiset valot alkoivat välkkyä järven takana. 

Kun lähestyttiin mökkiä, yksinäinen ukko kässäili pihalla tupakki suupielestä roikkuen ja vitsoista kietaistu luuta kävi lumisen kujan laidalta toiselle. Pakkanen alkoi kiristyä.  Rantasaunan piipusta kohosi mukava kiehkura ja retkeläisten mieli alkoi olla melko korkealla. Nyt nopeasti ukon laittamalle murkinalle, pari lasia konjamiinia ja saunaan.

Ukkelin tuvassa olikin lämmintä ja mukavaa. Pappa oli väsännyt mökkinsä sotien jälkeen aikamoiseen korpeen, kuitenkin komealle paikalle Letkujärven rantaan. Järvi puikkelehti nimensä mukaan harjujonojen välissä ja maisema oli kieltämättä näyttävä jokaisena vuodenaikana. Mökin ukon sopassa oli melkoisesti sattumia ja ruokajuomien muuttuessa väkevämmiksi jokaisen lusikallisen arvo alkoi kohota. Se oli maailman parasta porokeittoa monen mielestä. Ukko veisteli vitsiä kolmen kilometrin päästä saapuneelle uteliaalle naapurin äijälle, joka oli tullut ihmettelemään hiihtoretkeläisiä pöydän ääreen. ” Ookko naapuri koskaan syöny omaa poroa? No nyt syöt!” - ja päästi remakan naurun kuivakan juttunsa päälle.

Retkeläisiä vietiin seuraavaksi saunaan. Kun edellisenä iltana olivat naiset päässeet ensimmäisenä saunaan oli nyt miesten aika ensin koittanut. Kylpeminen sujui, pakkasesta otettu vihta läsähteli kuumottavilla kyljillä ja paikat puhtaina hiihtomiehet tulivat puolen tunnin päästä pirttiin jatkamaan jutustelua ja kupin ottoa. Kun seuraavana päivänä oli viimeinen hiihtopäivä ja matkaa edessä ainoastaan kymmenisen kilometriä, oli nyt aika ottaa löysät pois ja nakata loput liemet naamaan mitä oli kullakin repunpohjalla jäljellä.

Oli tullut naisten vuoro nauttia saunan lämmöstä. Tunnelma oli mukava kun lihakset rentoutuivat leppoisissa löylyissä. Eri kokoisia ahtereita istuskeli lauteilla ja mukava puheen sorina kuului saunasta. Mökin ukko hiippaili saunan seinustalla. Ukko avasi pikkuruisen luukun ja sihtasi silmänsä hirren reijästä. Jestas, mikä oli ukkelilla näky kun monenikäisiä ja kokoisia nais-immeisiä istuskeli punaisena kuin kynityt kanat orrellaan saunan lauteilla. Välillä joku raapaisi vettä kiukaalle, tissit heilahtivat ja ukolla tipahti sätkä suupielestä hankeen. Onneksi tuli laitettua uudet öljylamput saunaan. Valaistus riittää, mietti ukko tyytyväisenä, sytytti uuden tupakan ja lähti kävelemään tupaansa, jossa olikin jo ilo ylimmillään. 

Kaikkea oli kaadettu suuhun mitä rinkoista ja ahkioista löytyi. Miehet kertailivat hiihtoretken tapahtumia, uusia suunnitelmia tehtiin ja aiempiakin kokemuksia kertoiltiin. Osa väsyneistä hiihtäjistä kömpi kohta jo pehkuihin ja naisetkin tulivat pikkuhiljaa saunasta. Päivän hiihtomatka rasituksineen, sauna ja soppa olivat tehneet tehtävänsä. Kohta oli tuvassa hiljaista ja mökin ukkokin oli mennyt jo yöpuulle.