Hiihtovaellus koiran kanssa Ruotsin Lapissa

Matka taittui ja juttu lensi niinkin hyvin että Kalixin kohdalla peltipolliisi räpsäytti kuvan iloisista matkailijoista. Muistaakseni juuri siinä kohdassa oli tiekartta levitettynä melkein koko tuulilasin leveydeltä nenän eteen! Kirjoittaessani tätä, vielä odotellaan Ruotsin valtion yhteydenottoa asiasta. Napapiirillä pysähdyimme ja otimme pakolliset valokuvat, käytimme koiraa asioilla ja tutustuimme lappilaiseen kotaan paikallisen ravitsemusliikkeen pihalla.

Pian oltiin jo Jällivaarassa siinä puolen päivän maissa. Tarkoitus oli käydä kaikessa rauhassa lounaalla ennen kuin bussi tulisi, samalla porista rauhassa ja rentoutua pitkän ajomatkan jälkeen. Niin siinä kuitenkin kävi että kun aloimme purkamaan tavaraa autosta rinkkoihin ja kasseihin joita oltiin kiinnittämässä pulkkiin, aikaa vierähtikin taas niin että ehdimme juuri ja juuri käydä puraisemassa hätäiset purilaiset läheisen Sibyllan luukulla!

Lastasimme pulkat ja rinkat, sukset ja sauvat bussiin ja hyppäsimme kyytiin. Yritin tarjota naiskuskille rahaa kuljetusta vastaan mutta hän kieltäytyi ystävällisesti tässä vaiheessa. Bussi kulki mainiosti Ritsemin suuntaan ja maisema alkoi näyttää tutun dramaattiselta korkeine vuorenhuippuineen ja suurine järvineen. Pena - koira istuskeli mukavasti peräpenkissä ja katseli kieli pitkällä vuoristoisia maisemia.

Parin tunnin matkustamisen jälkeen tulimme Kebnatsin pysäkille. Tässä vaiheessa aloin jo kaivaa kuvetta ja Visakorttia esille maksaminen mielessä. Rouva Kuljettaja ilmoittikin yllättäen että hänellä oli jäänyt maksupääte hallille joten maksua ei tällä kertaa oteta laisinkaan. No, sehän passasi meille ja hetken päästä olimmekin jo sukset jalassa, tavarat pakattuna ja matkalla kohti järven rantaa ja Saltoluoktan tunturiasemaa.

Saavuttuamme kävimme ilmoittautumassa ja samalla varasimme paikan illalliselle joka oli valmiina ihan piakkoin. Majoituimme mukavasti keskenämme vanhalle puolelle johon koiratkin oli sallittua majoittaa. Sitten illallisen jälkeen alkoi italialaisasiakkaan suostuttelu saunaan. Tämä olikin yllättävän helppoa ja kohta siellä istuttiinkin ihmettelemässä saunan lauteilla. Saunottiin Saltoluoktan uudistetussa saunassa ruotsalaisten shortsimiesten kanssa, heiteltiin löylyä pikkuruisella kauhalla ja puhdistauduttiin viileässä suihkussa ennen kaivattuja unia. Yöllä oli kova myrsky, onneksi minulla oli korvatulpat mukana, koska mökin lieden päällä oleva räppänä piti melkoista läpätystä koko yön ajan. Unet maistuivat ja aamulla herättiin ensimmäiseen vaelluspäivään melkeinpä hyvin levänneinä.

Saltoluokta - Kvikkjokk - hiihtovaelluksella koiran kanssa

Pakkauspäivä oli jälleen yhtä yllätyksellinen kuin aina. Mitä sitä...ottaisko tuota ja tätä vaikka sama pakkaaminen on ollut edessä ja takana jo monituisia kertoja. Talvivaellukselle ja Ruotsin Lappiin suuntautuvat hiihtoretket tuppaavat aina olemaan hieman riskaabeleita säiden puolesta joten keskittymistä se pakkaaminen vaatii. Varsinkin ruokapuoli kiinnosti aikaisempaa enemmän kun matkassa oli myös maksava asiakas. Tällä kertaa Pena - husky oli lähdössä mukaan joten siltäkin puolelta toiveita ruuan suhteen olin aistivinani. Mahdollisuus joutua yöpymään teltassa pakkasessa ja tuulen tuivertaessa on tietysti otettava huomioon ja tämä lisää tavaran määrää. Lähtökohtana oli kuitenkin majoitus tunturiasemilla ja hyvin varustetuissa mökeissä, joita Kungsledenillä on tasaisin välimatkoin.

Ahkioita olin tehnyt aiemmin viikolla itselleni ja italialaiselle asiakkaalleni, joka aikoi itseni tapaan kantaa osan tavaroita pikkurinkassa selässä ja vetää osan tarvikkeista myös ahkiossa. Tähän tarkoitukseen olin ostanut metallijalaksilla varustettuja pulkkia ja liitänyt niihin alumiiniaisat, joiden sisällä kulki muovipäällystetty teräsvaijeri. Tällaista yhdistelmää olin koittanut koirallekin ja se toimi oikein hyvin kunhan vauhtiin päästiin. Kiinnitys valjaisiin toimisi kiipeilyynkin tarkoitetuilla sulkurenkailla.

Penan ruokia tuli suunniteltua ainakin yhtä paljon kuin omiani ja asiakkaan ruokia. Ajattelin kuitenkin loppujen lopuksi niin että pääosan koiran eväistä muodostaa painoltaan sopiva kuivaruoka, HauHau Championin Extra Energy. Lisäksi otin mukaan JahtiVahtilta saamaani tiukkaa liharuokaseosta, HauHaun maalaisherkkuja ja Training bareja välipaloiksi. Koiran niveliä olin voidellut parina viime viikkoina ennen lähtöä JahtiVahtin omegaöljyllä. Ja jotta jalka nousisi mahdollisimman mukavalla mielellä ja vatsakin pelaa kuin koti-Suomessa, niin Mushin Barf Vaisto-sarjan sika-kana-lammas -ateriaa ja rasvaisempia pakasteita otin mukaan myös. Osan välipaloista ja juomansa saisi pitkäjalkainen karvakamu kantaa ihan itse selässään!

Sain sunnuntai iltana tavarat pakattua ja lähdimme ajelemaan kohti Oulua josta aamulla otettaisiin asiakas kyytiin. Räntäsateinen matka taittui pikkuhiljaa ja Oulussa yövyimme vanhempieni luona. Illalla saatiin vielä kuulla että Davide oli päässyt Oulunsaloon, joten oli helppo alkaa mieli rauhallisena ja vatsat täynnä levolle.

Aamulla meitä odottelikin jo seitsemän aikaa urheilullisen oloinen kaveri Omppuhotellin edessä ja nosteli reippaasti tavaroita autoon. Samalla Pena tutustui uuteen retkikaveriin mielenkiinnolla ja hyväksyi herran, kuten aina, joukkoon tummaan. Tästä alkoi yhteinen retkemme ensin henkilöautolla kohti Gällivarea ja siitä sitten bussilla Kebnatsia ja Saltoluoktaa kohti.