Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 3

Äkäistä ämmääkin oli voideltu viinaksilla niin että huone tuntui kiertävän pään ympäri aikamoista vauhtia. Eukko päätti viedä itsensä vielä ulkoilmaan tuulettumaan kun kämpän lämpökin tuntui ahdistavalta hyvin lämmitetyllä parvella. Muori mietti millä saisi tukalan olonsa viilennettyä ja muisti saunareissulta muovisen saunapaljun joka oli täytetty kolealla vedellä. Siitä ja muuripadasta oli itse kukainenkin saanut itsellensä sekoittaa sopivan pesuveden. Muori lähti kumisissa hiihtosappaissa ja yöpuvussaan konkoilemaan kohti saunaa, avasi saunan oven, pyöräytti yökkärin päältään ja istahti sen kummempaa miettimättä lattialla seisovaan korkeareunaiseen viileään kylpyyn. 

Ämmän kumpparit vilahtivat kohti kattoa ja persaus joka oli pieni kuin pennin korppu upposi paljun pohjalle. Viileän veden tulvahdus tuntui kerrassaan mainiolta ja eukko tunsi heti helpotusta oloonsa. Muori istui kaikessa rauhassa saappaan pohjat kattoa kohti ja mietti syntyjä syviä. Aikamoinen hiihtomatka oli kuitenkin ollut kun useampi päivä oltiin jo hiihdetty. Kun ikäneito ajatteli olleensa jo riittävän pitkään paljussa rupesi hän suunnittelemaan paljusta pois pääsyä. Aikansa ähellettyään mummun oli tunnustettava että pois pääsy korkeareunaisesta ämpäristä olikin helpommin sanottu kuin tehty. 

Ämmä kampesi itseänsä sammiosta ja käsivarret lipsahtelivat liukkaissa paljun reunoissa. Paniikki alkoi iskeä äkäiseen ämmään. Takapuoli oli kuin liimattu sankon reunoihin ja selkä kaarella käsivarsiansa viuhtova eukko huomasi olevansa niin kaukana saunan seinistä ettei paljun kaataminenkaan ollut mahdollista. Eukko riepu alkoi kiljua apua. Rantasauna oli kuitenkin sen verran kaukana ettei kukaan kuullut karjuntaa. Muori alkoi hyppyyttää paljua niin että lattia ryskyi. Hetken tempoiltuaan erikoisessa asennossa muorin kapea kylpyamme kaatua rojahti pitkälleen lattialle ja eukko saikin kuin saikin hilattua itsensä pois viheliäisestä vankilastaan. Hetken lattialla makoiltuaan jäseniään oikoen muori tyhjensi saappaan varret kylmästä vedestä, kiskoi yöpaidan päälleen ja istahti saunan lauteille puhaltamaan.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 2

Alamäki alkoi.  Tantta veteli vauhtia repun keikkuessa kovilla harteilla. Ryhmän opas katseli porukan häntäpäässä kuinka keltamusta pipo vilahti tönkyrän taakse. Sen jälkeen lasketteli jo seuraava hiihtoretkeläinen akan tekemää latua ja niin edelleen. Ilta alkoi hämärtää ja kaikilla kummitteli jo kamiinan lämpö kallossa. Tulevan majapaikan keltaiset valot alkoivat välkkyä järven takana. 

Kun lähestyttiin mökkiä, yksinäinen ukko kässäili pihalla tupakki suupielestä roikkuen ja vitsoista kietaistu luuta kävi lumisen kujan laidalta toiselle. Pakkanen alkoi kiristyä.  Rantasaunan piipusta kohosi mukava kiehkura ja retkeläisten mieli alkoi olla melko korkealla. Nyt nopeasti ukon laittamalle murkinalle, pari lasia konjamiinia ja saunaan.

Ukkelin tuvassa olikin lämmintä ja mukavaa. Pappa oli väsännyt mökkinsä sotien jälkeen aikamoiseen korpeen, kuitenkin komealle paikalle Letkujärven rantaan. Järvi puikkelehti nimensä mukaan harjujonojen välissä ja maisema oli kieltämättä näyttävä jokaisena vuodenaikana. Mökin ukon sopassa oli melkoisesti sattumia ja ruokajuomien muuttuessa väkevämmiksi jokaisen lusikallisen arvo alkoi kohota. Se oli maailman parasta porokeittoa monen mielestä. Ukko veisteli vitsiä kolmen kilometrin päästä saapuneelle uteliaalle naapurin äijälle, joka oli tullut ihmettelemään hiihtoretkeläisiä pöydän ääreen. ” Ookko naapuri koskaan syöny omaa poroa? No nyt syöt!” - ja päästi remakan naurun kuivakan juttunsa päälle.

Retkeläisiä vietiin seuraavaksi saunaan. Kun edellisenä iltana olivat naiset päässeet ensimmäisenä saunaan oli nyt miesten aika ensin koittanut. Kylpeminen sujui, pakkasesta otettu vihta läsähteli kuumottavilla kyljillä ja paikat puhtaina hiihtomiehet tulivat puolen tunnin päästä pirttiin jatkamaan jutustelua ja kupin ottoa. Kun seuraavana päivänä oli viimeinen hiihtopäivä ja matkaa edessä ainoastaan kymmenisen kilometriä, oli nyt aika ottaa löysät pois ja nakata loput liemet naamaan mitä oli kullakin repunpohjalla jäljellä.

Oli tullut naisten vuoro nauttia saunan lämmöstä. Tunnelma oli mukava kun lihakset rentoutuivat leppoisissa löylyissä. Eri kokoisia ahtereita istuskeli lauteilla ja mukava puheen sorina kuului saunasta. Mökin ukko hiippaili saunan seinustalla. Ukko avasi pikkuruisen luukun ja sihtasi silmänsä hirren reijästä. Jestas, mikä oli ukkelilla näky kun monenikäisiä ja kokoisia nais-immeisiä istuskeli punaisena kuin kynityt kanat orrellaan saunan lauteilla. Välillä joku raapaisi vettä kiukaalle, tissit heilahtivat ja ukolla tipahti sätkä suupielestä hankeen. Onneksi tuli laitettua uudet öljylamput saunaan. Valaistus riittää, mietti ukko tyytyväisenä, sytytti uuden tupakan ja lähti kävelemään tupaansa, jossa olikin jo ilo ylimmillään. 

Kaikkea oli kaadettu suuhun mitä rinkoista ja ahkioista löytyi. Miehet kertailivat hiihtoretken tapahtumia, uusia suunnitelmia tehtiin ja aiempiakin kokemuksia kertoiltiin. Osa väsyneistä hiihtäjistä kömpi kohta jo pehkuihin ja naisetkin tulivat pikkuhiljaa saunasta. Päivän hiihtomatka rasituksineen, sauna ja soppa olivat tehneet tehtävänsä. Kohta oli tuvassa hiljaista ja mökin ukkokin oli mennyt jo yöpuulle.

Äkäisen ämmän hiihtoretki, osa 1.

Äkäinen ämmä. 

Oltiin helmikuisella hiihtoretkellä jossain kohti Kuhmosta ylöspäin. Vihaisen oloinen akka painoi hangessa niin että lumi pöllysi ja takana tulevia hirvitti moinen meno tiheässä koivuvitikossa. Heikompia hiihtäjiä ihmetytti miksi ämmällä oli niin kiire vaikka oltiin rauhaisaksi mainitulla hiihtoretkellä oppaan mukana. Kieltämättä osaa porukasta syletti koko touhu. Minkä ihmeen takia tuon pitää hiihtää niin kuin kaikki Kainuun korpipirut olisivat perseen takana valmiina nappaamaan muorin suuhunsa?

  

Akka toisteli mielessään: oon kovasa kunnosa, hyvältä näöttää, hyvältä näöttää... Mummun yllä oli keskihintaista koreteksia ja alla villaista. Pakkasta oli muutamia asteita. Meno pani muorin läähättämään mutta ei siinä mitään kun kukaan ei huomannut. Ja olihan ämmällä kova kunto ikäisekseen. Se oli taas talven kolunnut paikallisen punttisalin nurkkia heilutellen irtopainoja ja käynyt salirääkin jälkeen uikaisemassa avannossa. Sen jälkeen oli ämmä pistänyt vielä pari vuotta vanhemman ukkonsa koville vällyissä ja kiitokseksi kiehauttanut aamusella kunnon pannukahveet kummallekin, oikein voisilmäpullan kera.

Hiihtohommissa muorin suksi luisti paremmin kuin monella parikymmentä vuotta nuoremmalla, kuitenkaan akka ei tehnyt porukassa isoa numeroa itsestään vaan antoi tekojen puhua puolestaan. Tärkeätä muorille oli tulla hyväksytyksi ja jopa ylistetyksi porukoissa missä hän liikkui. Ämmä esiintyi ja kertoi kysyttäessä mielellään meriiteistä joita oli jo kertynyt tähän ikään. Oli avantouinnin mm-kisoja, nuorempana pitkiä souturetkiä siihen aikaan solakan ukkonsa kanssa kaikilla mahdollisilla vesillä. Ei äijä vieläkään mikään läski ollut mutta salaa ryypätessä, akan laahkaistessa aktiviteeteissä, oli muutamia kiloja ukolle päässyt kertymään ja kansantautejakin oli alkanut kasaantua.

Mummun intohimona olivat kuitenkin vuosikausia olleet pitkät hiihtoretket parin kovakuntoisen kaverinsa kanssa Lapissa. Näillä reissuilla oli ämmä karaistunut ja kuten Lapin kairoissa kulkeneet tietävät saattaa keli joskus äityä aikamoiseksi samalla kun niskassa painaa riivattu rinkka tai perässä kyntää betoninen ahkio.

Kun muori nyt antoi ramman kalkattaa nuorempien äimistellessä matalakasvuisen vitikon seassa, takoi hänen kallossaan samalla aikaa elämän ilo ja voittamisen riemu. Taas tuli näytettyä tuossa pirun pitkässä nousussa mistä se kana pissaa! Kyllä ukko on taas ylpeä kun muori pääsisi parin päivän päästä saunassa kertomaan miten kateellisina häntä katselivat nuoremmat etelän vetelät joita oli selkosille houkuteltu hiihtelemään. Muorin itsetuntoa hiveli kun mäen päällä nuo aloittelijat silmät pyöreinä, läähättäen ja posket kuumottaen kehuivat hänen kevyttä sivakointiansa. Kyllä siinä tuli huomattua että muorin visakoivua muistuttava tiukka runko oli täyttä terästä ja näissä hiihtohommissa oltiin oltu ennenkin.