Hieman jalat jäykkänä kiipeilijät nousivat aamulla teltoista ja nautimme aamiaiset pilvisessä mutta tyynessä säässä. Aamupalan laitoimme Höskin kanssa ja jälleen maistui aamupuuro, makkaraleivät ja muut jo tutuksi käyneet herkut. Tänä aamuna erikoisuutena olivat tuoreet paprikat jotka olivat jääneet illan couscousherkusta vahigossa pois. No, tuoreet vihannekset maistuivat leipien päällä oikein mukavilta!
Olimme hyvissä ajoin vuonossa ja tavoitteena oli päästä viimeiseen yöpaikkaan jo pian lounaan jälkeen. Pysähdyimme täyttämään vesipussit vuoripurosta, katsastimme muutaman hienon rantapaikan, seurasimme tovin kahden ilmiselvästi rakastuneen merikotkan puuhia pesällään ja päädyimme varsin makealle hiekkarannalle, jota koristivat jälleen tuhannet ja tuhannet kotilot, simpukat ja rapujen kuoret.
Keittolounaan aikana vesi nousi todella nopeasti ja saimmekin olla jatkuvasti siirtämässä kajakkeja etteivät ne kelluneet nousuveden myötä merelle. Lounaan jälkeen jatkoimme hiljaisissa ja rauhallisissa tunnelmissa kallioiden suojaaman vuonon reunassa. Joku peräpäässä melova kertoi kuulleensa jotain kummallista selkänsä takaa. Pysäytimme häntäpään ja aloimme tutkia ympäristöä. Hetken kuluttua kaksi pyöriäistä ui jonkin matkaa kajakkiemme perässä. Ne päästelivät nokastaan kummallisia nokkaääniä joita useimmat meistä ei ollut aiemmin kuullut. Sitten ne taas häipyivät. Annoin porukan meloa eteenpäin ja jäin odottamaan uudelleen pyöriäisten ilmestymistä. Upeata oli kun ne ilmeisesti tunsivat olonsa jälleen turvalliseksi isomman melojaporukan kadottua ja nousivat pintaan useita kertoja. Kieltämättä, sydän pamppaili kun ne uivat useamman kerran kajakin vierestä sulavin liikkein, kuin rasvattuina. Hieno kokemus!
Tulimme vihreään pikkusaareen josta oli hiukkasen vaikeata löytää tasaista kohtaa teltan pystytykseen. Suojainen satamapoukama näytti auringossa mahtavalta! Ajattelin saaresta sitä kierrettyäni että se oli kuin pikku Britannia! Vehreä, kostea, reunoilta kallioinen ja hieman Britanian muotoinenkin..!?
Kuivattelimme jälleen kamppeita auringossa. Illemmalla teimme pastaa ja pestoa ja jälkiruuaksi suunnittelimme lättyjä. Lettujen paistosta ei tullut kerrassaan mitään. Taikina paloi jatkuvasti pannun pohjaan vaikka paistamassa oli välillä puolenkymmentä kokkia.. Hö. Ei tehnyt vaikutusta kieli pitkällä lettuja odottaviin asiakkaisiin. No korvasimme menetyksen reissun parhaimmilla kahveilla! Illalla sain kuvia hienosta iltaruskosta kun aurinko värjäsi kaukana siintävät vuoristomaisemat upean punaisiksi.
Viides ja viimeinen aamupala näissä merkeissä tuntui hieman haikealta ja puhuimmekin porukalla kuinka mieli olisi tehnyt jatkaa melontaa vielä useamman päivän ajan. Kuitenkin aika oli meloa takaisin Polar Campille ja palata ansaitun suihkun, yhdessä nautitun illallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen takaisin arkeen. Päivä sujui kohtalaisessa tuulessa meloen ja pidempiä väyliä ylittäen. Iltajuhlat olivat hillityt, palaute meille oppaille oli positiivista ja aamulla olimmekin Höskin kanssa jo ennen klo kuutta Mo I Ranan - juna-asemalla mistä islantilaisopas palailikin kotiinsa Tromssaan ja minä jatkoin matkaa kohti Oulua.
Kerrassaan mainio reissu jälleen mistä saa kiittää ensinnäkin Roope Roinetta ja Moln - yritystään, muita oppaita, Wilderness Journeys - matkanjärjestäjää ja mukavia asiakkaita joiden kanssa koimme monta ihastuttavaa elämystä Helgelandin vuonoilla!
