Heräsin keskiviikko aamuna levänneenä. Ilma, vaatteet ja luonto oli yöllisen sateen jäljiltä kosteana mutta vuorten takana näkyi kaistale sinistä taivasta ja Svartisen-jäätikön laki kimalteli nousevassa auringossa. Höskuldyr ja Myles olivat laittaneet aamiaisen ja islantilais-skottilaisen aamupuuron jälkeen telttojen ja retkivarusteiden pakkaaminen kävi joutuisasti. Asiakkaat eivät selvästikään olleet ensimmäistä kertaa retkeilemässä; sen verran sujuvaa ja helppoa tuntui olevan toiminta leiriä purettaessa. Iloinen erilaisten murteiden sävyttämä englanninkielinen puhe sorisi taustalla, kun pakkasimme tavaramme, siivosimme jälkemme ja touhusimme itsemme kajakkeihin. Meloessa oli mukava katsella jyrkänteiden reunoilla olevaa elämää. Simpukat, etanat ja erilaiset merenelävät majoittuivat sulassa sovussa vieretysten vuonon aaltojen huuhdellessa niitä kevyesti. Merikotkat kaartelivat yläpuolellamme ja lokit ahdistelivat niitä jatkuvasti. Suojaisilla lahdilla uivat monenlaiset merilinnut poikasineen.
Tultuamme vuonon keskivaiheille huomasin ettää tuuli yltyi takanamme ja aallot kävivät yhä korkeammaksi. Takaa tulevat aallot pyyhkivät reilusti kajakin yli ja matka taittui joutuisasti kun tuuli puhalsi mukavasti lisävauhtia. Osalle porukasta näytti matkanteko maistuvan tuulisissakin olosuhteissa ja ehkä parilla oli kieli ennemminkin keskellä suuta kuin varsinaisesti poskella! Oman mausteensa antoivat melontaan kallioista heijastuvat aallot jotka sekoittivat aalokkoa ja jopa pienestä ristiaallokosta voisi puhua. Rennoin lantein pääsimme kuitenkin ilman kaatumisia rantautumaan. Rantautumis- ja välipalapaikka sijaitsi Napapiirillä. Kohtuullisen erikoisen näköinen pallon muotoinen monumentti kohosi rannassa ja kuviakin otettiin. Lampaat käveleskelivät rantaheinikossa ja pureskelivat laiskan näköisenä nurmea.
Jatkoimme melomista kohti lounaspaikkaa ja seuraavaa leiriä. Matkalla ohitimme kassilohien kasvatusaltaita ja lohia ruokkivan laivan, jonka ruumasta johdettiin kalan ruokaa letkuja pitkin altaisiin. Lohialtaita näytti olevan vuonoissa ja seuraavina päivinä niitä näimme runsaasti lisää.
Erittäin mukavan näköiset olivat sekä lounas että yöpaikka. Lounas oli jälleen islantilais-skotlantilaista slow-foodia ja maistui mainiolle. Yleensä lounaaseen kuului keittoa, leipää, teetä, juustoa ja makkaraa. Lounaat ja päivälliset keitettiin isoilla Var-kattiloilla ja tehokkailla monipolttoainekeittimillä. Jatkoimme melontaa jota tälle päivälle kertyikin n. 25km.
Yöpaikka sijaitsi rauhallisessa niemessä, jossa kumminkin puolen leirialuetta oli vuonon lahdet ja sekä oikealla että vasemmalla puolella meitä suojasivat korkeat kalliot. Suojaisa paikka näytti sopivalta alkaa kuivatella edellisen päivän kostuneita varusteita. Kuitenkin heti ruokailun ja varusteiden levittelyn jälkeen alkoi jälleen sataa ja keräsimme kamppeet telttoihin. Kuuro jäi vähäiseksi ja lämmin iltatuuli kuivatti nopeasti leirin. Tänä iltana sain melko hienoja kuvia leiripaikasta ja melonnastakin viedopätkää. Isot metsähämähäkit viihtyvät edelleen teltassa kaverina..
