Pakkauspäivä oli jälleen yhtä yllätyksellinen kuin aina. Mitä sitä...ottaisko tuota ja tätä vaikka sama pakkaaminen on ollut edessä ja takana jo monituisia kertoja. Talvivaellukselle ja Ruotsin Lappiin suuntautuvat hiihtoretket tuppaavat aina olemaan hieman riskaabeleita säiden puolesta joten keskittymistä se pakkaaminen vaatii. Varsinkin ruokapuoli kiinnosti aikaisempaa enemmän kun matkassa oli myös maksava asiakas. Tällä kertaa Pena - husky oli lähdössä mukaan joten siltäkin puolelta toiveita ruuan suhteen olin aistivinani. Mahdollisuus joutua yöpymään teltassa pakkasessa ja tuulen tuivertaessa on tietysti otettava huomioon ja tämä lisää tavaran määrää. Lähtökohtana oli kuitenkin majoitus tunturiasemilla ja hyvin varustetuissa mökeissä, joita Kungsledenillä on tasaisin välimatkoin.
Ahkioita olin tehnyt aiemmin viikolla itselleni ja italialaiselle asiakkaalleni, joka aikoi itseni tapaan kantaa osan tavaroita pikkurinkassa selässä ja vetää osan tarvikkeista myös ahkiossa. Tähän tarkoitukseen olin ostanut metallijalaksilla varustettuja pulkkia ja liitänyt niihin alumiiniaisat, joiden sisällä kulki muovipäällystetty teräsvaijeri. Tällaista yhdistelmää olin koittanut koirallekin ja se toimi oikein hyvin kunhan vauhtiin päästiin. Kiinnitys valjaisiin toimisi kiipeilyynkin tarkoitetuilla sulkurenkailla.
Penan ruokia tuli suunniteltua ainakin yhtä paljon kuin omiani ja asiakkaan ruokia. Ajattelin kuitenkin loppujen lopuksi niin että pääosan koiran eväistä muodostaa painoltaan sopiva kuivaruoka, HauHau Championin Extra Energy. Lisäksi otin mukaan JahtiVahtilta saamaani tiukkaa liharuokaseosta, HauHaun maalaisherkkuja ja Training bareja välipaloiksi. Koiran niveliä olin voidellut parina viime viikkoina ennen lähtöä JahtiVahtin omegaöljyllä. Ja jotta jalka nousisi mahdollisimman mukavalla mielellä ja vatsakin pelaa kuin koti-Suomessa, niin Mushin Barf Vaisto-sarjan sika-kana-lammas -ateriaa ja rasvaisempia pakasteita otin mukaan myös. Osan välipaloista ja juomansa saisi pitkäjalkainen karvakamu kantaa ihan itse selässään!
Aamulla meitä odottelikin jo seitsemän aikaa urheilullisen oloinen kaveri Omppuhotellin edessä ja nosteli reippaasti tavaroita autoon. Samalla Pena tutustui uuteen retkikaveriin mielenkiinnolla ja hyväksyi herran, kuten aina, joukkoon tummaan. Tästä alkoi yhteinen retkemme ensin henkilöautolla kohti Gällivarea ja siitä sitten bussilla Kebnatsia ja Saltoluoktaa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti