maanantai 5. syyskuuta 2011

Kolmas melontapäivä








Aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Ajattelin että on astetta hienompi viilinki kun saa kuivateltua kosteat kamppeet rauhassa ennen lähtöä. Heräsin reilusti ennen asiakkaita, kävelin rantakalliolle katselemaan tyyntä merta. Hetki oli ehdottomasti upea.
Laitoimme kajakkien päälle noutopöydän mistä asiakkaat saivat ottaa aamiaisensa. Erikoisuutena tänä aamuna oli hedelmäsalaattia ja vaniljakastiketta! Aamutoimien jälkeen lähdimme melomaan kohti korkeita saaria jotka näkyivät muutaman kilometrin päässä. Rödöyan saarella olisi alueen korkein kohta joka kohoaa suoraan ylöspäin n. 450m merenpinnasta. Tarkoituksemme oli meloa lyhyehkö matka saarelle ja käydä kiipeämässä kallion päälle. Meloimme helpossa säässä saarien välissä, välillä kävimme hakemassa kalastajakylästä vettä, pysähdyimme kerran upealle hiekkarannalle ja saavuimme yöpaikkaan. Matkalla oli kallioseinämä näyttänyt upealta ja ajatuksemme oli että lähdemme kiipeämään heti ruokailun jälkeen.
Teltat pystyyn, hyvä lounas ja lähdimme kävelemään kohti saaren kärjessä sijaitsevaa kalliota. Osa porukasta jäi leiriin. Hauskaa oli rupatella asiakkaiden kanssa matkalla ja polkukin löytyi noin tunnin kävelymatkan jälkeen. Polku nousi jyrkästi ylöspäin ja hitaasti keräsimme metrejä allemme. Maisemat olivat todella upeat matkan varrella ja patikointi tuntui mahtavalta kajakissa istumisen jälkeen! Polku ylös kiemurteli jyrkkää rinnettä pitkin kohti huippua. Ennen huippua oli upea paikka josta saattoi ottaa kuvia kahden kohtisuoraan merestä kohoavan kallion jyrkänteen välistä.
Näkymät huipulta olivat hienot ja asiakkaiden ilmeet huipulle päästessään kerrassaan palkitsevat! Hymy huulilla ja kallion päällä maaten kurkistelimme kielekkeeltä suoraan alaspäin. Ympärillä näkyi kymmenittäin saaria, alapuolella pieni kalastajakylä kirkontorneineen ja muutamia tulitikkulaatikkoa pienempiä laivoja seilasi kaukana merellä. Huippupaikka josta sai yhden parhaimmista koskaan melontareissulla kokemistani elämyksistä.
Joimme ja lähdimme patikoimaan alaspäin. Leiristämme erottui punainen tulitikunpään kokoinen teltta, jota kohti suunnistimme. Lopulta leiri oli edessämme ja päivällinen odotteli Roopen laittamana. Kaikilla patikoijilla oli kova nälkä ja eväät maistuivat taas todella hyvälle. Kasvis couscous ja kahvit päälle oli mitä mainioin tapa toivottaa meidät vaeltajat tervetulleiksi leiriin!

Ei kommentteja: